Vapauttava Onni Ja Virhe

Se Alkaa Nyt

 

 

 

 

 

 

Vapauttava Onni Ja Virhe

Elipä kerran, yksi todella todella suloinen perhe, koska kaikki jotka olivat siinä perheessä niin, he olivat ystävällisiä toisille ihmisille ja todella kilttejä toisille ihmisille! He olivat viettämässä eräs kaunis torstaiaamu heidän perheensä yhden lapsen syntymäpäivää! Heidän perheeseensä kuuluivat siis Isä Jesse, Äiti Milla, Vanhin Lapsi Jussi, Toiseksi Vanhin Lapsi Jere ja Kolmanneksi Vanhin Lapsi Torsti! Elikkä, kun oli se kaunis torstaiaamu niin, se oli Torstin syntymäpäivä! Torsti oli todella iloisella päällä, koska muut hänen perheen jäsenensä olivat olleet niin kilttejä, kuten normaalisti niin, Torsti päätti kysyä!

- Voinko minä kutsua naapureita käymään meillä?

- Totta kai sinä voit! Vastasi Isä Jesse!

Kaikki muutkin heidän perheestään olivat samaa mieltä, kuin Isä Jesse ja niinpä Torsti, meni käymään naapureissa kutsumassa naapureitaan, koska se oli hänen oma tarkoitus! Siis, hän oli suunnitellutkin sillä tavalla! Hän meni siis ulos ja alkoi juoksemaan heti, koska hän täytti sinä vuonna 9:sän niin, hänen piti olla nopea, että hän kerkeää naapureiden suunnitelmiin, että he eivät kerkeä sopia muuta, kuin sen syntymäpäivän!

Jesse ja Milla katsoivat ulko-ovella, kun Torsti kävi kutsumassa naapureitaan mukaan tähän juttuun! He olivat siinä ovella olkapää halauksessa, elikkä sillä tavalla, että toinen nojaa toiseen ja toinen pitää kättänsä toisen ihmisen olkapäällä! Niinpä, he olivat siis sillä tavalla siinä ovellaan katsomassa, kun heidän nuorin lapsensa käy kutsumassa naapureita vierailulle!

Silloin, Milla, elikkä se joka nojasi siihen Jessen olkapäähän sanoi, tai totesi silloin!

- Toivottavasti hänelle, elikkä Torstille tulee yhtä hyvät syntymäpäivät, kuin tässä!

Silloin, Jesse katsoi Millaa ihmettelevällä katseella ja kysyi Millalta!

- Mitä sinä tuolla tarkoitat?

Milla vastasi katseellaan silloin sillä tavalla, että kummatkin katsoivat toisiansa kyynel silmäkulmassa puolituntia ja he eivät huomanneet, että Torsti meni välillä sisälle ja sanoi matkalla, elikkä siinä ovella!

- Minä menen yläkertaan jännittämään…

Mutta, Jesse, eikä Millakaan huomanneet poikaansa, koska he olivat niin romanttisella päällä, että taustalla rupesi soimaan romanttinen musiikki, joka oli Eran Ameno!

He tuijottivat vieläkin todella romanttisella katseella toisiaan, mutta he eivät huomanneet, että naapurit tulivat siihen ovelle ja katsoivat Jesseä ja Millaa kyynel silmässä!

Sitten, Jesse ja Milla sulkivat silmänsä ja rupesivat halaamaan toisiaan!

Silloin, kuului…

- Ooh!

Jesse ja Milla hätkähtivät siis ja aukaisivat silmänsä ja lopettivat halauksen!

He kääntyivät silloin ja rupesivat hymyilemään vieraille ja sanoivat!

- Terve!

- Tervetuloa sisään ja anteeksi, kun teille piti tulla kyynel silmään!

Sitten, he kättelivät vieraita ja sanoivat kaikille!

- Terve, Pekka, Heikki, Pätkä, Riku, Minna, Aura ja Oivi!

Niinpä, kaikki menivät sisälle taloon ja Jesse ja Milla seisoivat vieläkin ulkona! He katsoivat toisiaan hymyillen ja Milla hyppäsi halaamaan Jesseä ja sanoi!

- Mennään sisälle juhliin!

Niinpä, he menivät ja Jesse, niin Jesse joutui kantamaan Millan sisälle, ennen kuin Milla hyppäsi sisälle! Milla huusi!

- Terve Minna ja muut!

Niinpä, Milla meni mukaan kovalla innolla! Siis, sinne juhliin! Jesse vuorostaan seisoi vain paikoillaan ja silloin tuli paikalle Jussi, elikkä Vanhin Lapsi!

- Mikä sinulla on siinä selässä? Kysyi Jussi, koska Jesse piteli selkäänsä siinä eteisessä!

- Ei minulla mitään ole!

- Paitsi, kun kannoin äsken Millan! Jesse vastasi mielistyneenä.

- Jaa! Sanoi Jussi silloin.

Mutta, he joutuivat lopettamaan sitten puheensa, koska silloin kuului Torstin ääni!

- Tulkaa katsomaan, kun minä avaan lahjani!

Se oli heillä tapana!

Torsti aukaisi ensimmäisen lahjansa ja kurkisti sinne varovasti!

- Minäpä sain sormukset! Torsti sanoi, tai lällätteli Isoille Veljilleen silloin!

- Läl läl lää! Torsti sanoi Veljilleen, ja Veljet vain naureskelivat, kun vieraat katsoivat heitä!

Mutta, Jesse kysyi sitten Torstilta!

- Oletko sinä mennyt naimisiin?

- Olen…

- Ääh, En ole! Torsti totesi!

- Mitä sinä noilla sormuksilla sitten teet? Jesse jatkoi kyselyään!

Silloin, vieraista Pätkä sanoi!

- Minä ostin ne sen takia, koska te olitte niin ihania, että minun ja näiden muidenkin piti lähteä kauppaan ostamaan joku kunnollinen lahja ja niin, minä ostin nämä!

- Minä en katsokaas yltänyt muuhun! Tarkensi Pätkä!

Jesse meni nyökytteleväksi ja oli vielä, "yhtä" läheinen Millaan ja muihin, heidän perheen jäseniin!

Mutta, Torsti jatkoi lahjojen aukaisua!

Torsti sai hääpuvun, urut, paljon riisiä ja Raamatun!

Torsti ja kaikki muut hänen perheensä jäsenet olivat iloisia, koska nyt oli häätkin valmiina!

Sitten, Torsti meni riviin, tai asetelmaan muun perheensä kanssa! Silloin, Jere supatti kysymyksen!

- Kuka se on?

Torsti katsoi silloin Jereä ja laittoi sormen huulensa päälle ja sanoi!

- Öö!

Mutta, se loppui lyhyeen, koska Milla sanoi silloin Torstille.

- Katso tuo Aurankin lahja nyt!

Torsti nyökytti vastauksen ja meni Auran luokse! Aura antoi lahjan ja Torsti sanoi sitten!

- Kiitos!

- Ole hyvä ja hyvää syntymäpäivää! Vastasi Aura!

Niinpä, Torsti avasi hänen viimeisen lahjansa ja katsoi sinne!

Torsti katsoi epäilevällä katseellaan muuta perhettään ja hymyili sitten!

Milla kysyi siispä sitten.

- Mikä se on?

- Tämä on kahdentoista ihmisen matka Jamaikaan!

Silloin, kaikki muut perheen jäsenet, elikkä Jesse, Milla, Jussi ja Jere haukkasivat ilmaan kunnolla, kunnes…

Heikki, joka oli talonmies sanoi!

- Nyt ulos!

Niinpä, kaikki päästivät ilmarauhaset tyhjiksi ja kysyivät Torstilta!

- Onko tuo totta?

- On, on, joten minä otan… Torsti sanoi.

- Hän ottaa kaikki meidät! Sanoi Jesse kesken kaiken!

- En minä olisi… Torsti yritti sanoa taas!

- En minä olisi yhtään peloissani! Tarkeni Jesse.

- Minä… Torsti sanoi taas…

- Minä ja me lähdemme huomenna! Jesse sanoi taas!

- Huomenna? Kysyi Milla!

- Niin, rakkaani huomenna! Jesse vastasi rakkaalle vaimolleen Millalle.

Niinpä, heillä alkoi taas se romanttinen katse kohtaus!

He katsoivat toisiansa taas kyynel silmässä! Kaikilla muillakin tuli kyynel silmään, jopa Jussilla, Jerellä ja Torstilla ja tietenkin kaikilla vierailla!

Sitten, he rupesivat halaamaan toisiansa! Mutta, siinä oli todella huono puoli se, että Torsti pyörtyi silloin, koska hän ei ollut nähnyt ennen noin romanttista kohtausta!

Kaikille vieraille ja veljille tuli paniikki ja kaikki menivät auttamaan Torstia, että hän pääsee takaisin pystyyn ja kaatoivat vettä hänen silmilleen!

Silloin kuului!

- Tsiih!

Jesse ja Milla tajusivat silloin taas samalla tavalla, että mitä oli tapahtunut ja niin, hekin tulivat apuun, koska se lapsi oli heidän lapsensa!

- Oletko kunnossa? Kysyi Jesse Torstilta!

- Olen! Vastasi Torsti!

Kaikki huokasivat helpotuksesta silloin, koska se oli todella tiukka paikka. Sitten, he joivat ja söivät rauhassa ja juhlivat loppuun asti, koska se juhla oli samanlainen, kuin ennenkin! Sitten, tulikin ilta jo! Torsti sanoi silloin, koska hän halusi olla yhtä taitava, kuin hänen veljensäkin ja muutenkin hän halusi sanoa, koska hän halusi olla harvinainen tapaus, että.

- Kiitoksia, Pekka, Heikki, Pätkä, Riku, Minna, Aura ja Oivi!

- Mutta, voisitteko mennä nyt pakkaamaan, koska huomenna me menemme, tai lähdemme sinne meidän matkakohde onkaan! Torsti sanoi.

Kaikilla meni silloin juomat väärään kurkkuun, koska kaikki ihmiset joivat silloin sattumalta juomiansa!

- Minne matkalle? Kysyi Minna, joka oli kaunis blondi ja kampaaja!

- Sinne Jamaikalle! Vastasi Torsti!

Niinpä, sitten ei mennyt pitkään, kun kaikki vieraat lähtivät, koska se kohde oli ollut heidän kaikkien unelma lomakohde!

Jesse ja Milla katsoivat silloin suut auki ympärilleen, kunnes Jere totesi!

- Meidänkin olisi varmaan hyvä mennä nukkumaan, että olemme huomenna valmiita ulkomaille lähtöön!

Kaikki nyökkäsivät ja toivottivat toisilleen!

- Hyvää Yötä!

Sitten, Jesse ja Milla rupesivat suutelemaan toisiaan oikein kunnolla, kun taas kaikki heidän lapsensa pitivät kättänsä sen edessä, että he eivät nähneet sitä tapahtumaa, koska se olisi ollut liian vaarallista, koska nyt taustamusiikkina oli Matin ja Tepon, Kaiken takana on nainen!

Kaikki heidän lapsensa hiipivät siis pois siltä paikalta, kättä näkökentän edessä pitäen ja menivät nukkumaan ja he nukahtivat heti!

He, elikkä lapset nukkuivat todella hyvin, koska he heräsivät seuraavana aamuna kello kahdeksan ja muistivat, että kymmeneltä oli lähtö heidän pihastaan lentokentälle.

He asuivat siis Järvenpäässä!

Mutta, heti herättyään he menivät alas jonossa, koska he nukkuivat samassa huoneessa niin, se joka heräsi niin, kaikki lapset heräsivät sitten!

Mutta, he menivät haukotellen kohti keittiötä, kunnes haukotus loppui ja kaikki lapset, elikkä Jussi, Jere ja Torsti lensivät lattialle ja peittivät omat kasvonsa!

He lensivät siis lattialle ja lattialla ollessaan Jussi alkoi puhumaan!

- Äiti ja Isä!

Elikkä, Milla ja Jesse.

- Lopettakaa suutelu, kun kahdentunnin kuluttua, meidän pitää olla valmiita!

Jesse ja Milla avasivat silmänsä siis ja sanoivat lapsilleen, elikkä näille Jussille, Jerelle ja Torstille!

- Voitte katsoa nyt tänne!

- Tehdään hommat valmiiksi nyt! Julisti Jesse.

Niinpä, kaikki, elikkä Milla mukaan laskettuna rupesivat tekemään hommia kovalla teholla, koska he halusivat olla kunnollisia!

Niinhän he olivatkin!

He tekivät niitä juttujaan niin kovasti, että ei mennyt kuin neljäkymmentäviisiminuuttia! Sitten, he menivät ulos auton luokse! He pääsivät sisälle autoon ja jäivät odottamaan muuta tiedotusta! Aikaa oli tunti viisitoistaminuuttia, että he kaikki, naapurit mukaan otettuna, lähtevät tälle iloiselle Jamaikan retkelle, joka olisi ollut tarkoitettu häämatkaksi Torstille! Niinpä, Torsti päätti kysyä kysymyksen, ennen kuin naapurit tulisivat!

- Äiti! Torsti kysyi Millalta.

- Niin, rakas! Vastasi Milla!

- Missä se minun vaimoni on? Kysyi Torsti.

Silloin, kaikki hiljeni ja kaikki kääntyivät Torstiin päin!

- Ööh, se on… Kerkesi Milla vastata, kun yksi naapureista tuli jo.

- Terve! Kuului silloin, kun Milla oli vastaamassa!

Kaikki, elikkä Jesse, Milla, Jussi, Jere ja Torsti käänsivät päitään siihen naapuriin päin, joka oli tulossa!

- Niin, mitenkä se oli? Kysyi Torsti hädissään, että naapuri ei saa kuulla tätä juttua vielä!

- Hän on perillä! Vastasi Milla, katsoen Jussiin, Jereen ja lopulta Jesseen! Heillä alkoi taas se kyynelkonsertti! Mutta, onneksi Jussi sai keskeytettyä sen, kun Jussi sanoi Millalle ja Jesselle!

- Hu huu, naapuri on tulossa tuossa ihan lähellä!

Silloin, Milla ja Jesse hätkähtivät!

- Niin, ne naapurit! Niinpä, he avasivat autonovet ja menivät naapureita vastaan! Vaikka siellä ei ollut kuin yksi sillä hetkellä…

- Terve… Kuului autoon vain, kun Milla ja Jesse menivät vastaa naapureita!

Autossa istuttiin silloin ihan rauhallisesti, kunnes Jere oivalsi!

- Meidän olisi varmaan hyvä mennä myös vastaan!

Jussi hätkähti silloin myös ja sanoi.

- Niin, se olisi viisaasti tehty!

- Mennään sitten! Jussi totesi.

Niinpä, lapset, elikkä Jussi ja Jere olivat nousemassa autosta, kunnes he huomasivat, että Torsti ei ollut vielä noussut ylös!

- Hei, Torsti! Totesi Jere silloin.

- Niin! Jatkoi Torsti.

- Meidän olisi todella hyvä mennä nyt ulos! Jere jatkoi!

- Niin! Totesi Torsti taas.

- Niin, mennään sitten ulos! Neuvoi nyt taas Jussi.

- Joo! Vastasi Torsti.

- No, ylös vaan! Sanoi Jere taas.

- Joo, kunhan minä pääsen näistä lumoistani eroon! Torsti selvitti!

- Mistä lumoista? Kysyi Jussi silloin!

- Näistä, naisystävälumoista! Torsti vastasi!

Silloin, Jussi ja Jere älysivät, miksi Torsti oli ollut noin outo ja niinpä, he menivät sitten tervehtimään naapureita!

Torsti istui silloin kyllä vielä autossa ja ajatteli ääneen!

- Olisipa se hoikka ja kaunis!

Mutta, onneksi Torsti älysi silloin, että olisi todella kohteliasta mennä tapaamaan niitä naapureita, koska hekin tulisivat mukaan sille matkalle sitten! Niinpä, Torstikin meni sitten sinne ulos tapaamaan naapureita, vaikka siellä ei ollut vielä, kuin yksi!

Se yksi oli Heikki!

Heikki oli viereisentalon rento ja unohtumaton talonmies, koska ikää Heikillä oli vasta 32v.

- Moi, Heikki! Kuului silloin Jessen suusta, kun he näkivät ensimmäistä kertaa toisensa!

- Terve, terve! Vastasi Heikki silloin.

- Mitä sinulle kuuluu tänään? Kysyi nyt vuorostaan Milla suurella hymykatseella, koska hän piti käsiään ristissä ja räpäytteli silmäripsiään!

- Minulle? Kysyi Heikki epäröiden!

- Minulle kuuluu hyvää, koska matkapaineet on purettu nyt ja vaimo antaa minun mennä ilolla, koska hänellä on vuorostaan joku sukutapahtuma ja hän olisi tykännyt, että minäkin olisin ollut mukana, mutta ei se ollut kuulemma niin suuri tapahtuma, että minunkaan olisi tarvinnut olla mukana välttämättä! Heikki selvensi pitkästi.

Niin pitkästi, että kaikki muut naapurit tulivat silloin samalla hetkellä paikalle!

- Moi, Pekka!

- Moi, Aura!

- Moi, Riku! Kuului siis silloin, koska kaikki halusivat olla todella kohteliaita ja tervehtiä ja kysyä kuulumiset ja että mitenkä valmistautuminen matkaan meni?

Siinä meni aikaa yhteensä puolituntia, kunnes aikaa oli enää tunti, ennen kuin lentokone lähtee!

Niinpä, kaikki menivät siihen yhteen autoon! Se oli kyllä aika todella ahdasta, kun 12 kaveria mahtuu yhteen autoon niin, se vie kyllä, aika paljon tilaa matkatavaroiden kanssa!

Mutta, ei sillä ollut väliä, kun Jesse sanoi silloin!

- Kyllä tähän meidän Bemari 328:iin mahtuu ihmisiä, vaikka millä mitalla!

Milla tuuppasi silloin vähän Jesseä, iloisella mielellä!

Heillä oli siis autona Bemari 328. Mutta, onneksi Jesse ymmärsi heti, että miksi Milla tuuppasi häntä äsken! Niinpä, Jesse kertoi sitten!

- Anteeksi tuo äskeinen kohuilu, eiköhän lähdetä sitten matkaan!

- Joo! Vastasivat muut!

Niinpä, he sitten lähtivät sinne heidän matkalleen, joka oli oikeasti, kyllä Torstin häämatka, mutta siitä asiasta ei välittänyt valitettavasti, kuin Torsti! Matka taittui todella hyvin, ennen kuin tuli moottoritie!

Moottoritiessä oli se huono juttu, että Jessellä tuli silloin jännitykset ulos! Niinpä, Jesse rupesi ääntelemään sitten, kun auto oli hiljainen!

- Hyvät matkustajat, kiinnittäkää turvavyönne!

Kaikki siinä autossa olleet ihmiset katsoivat silloin Jesseä aika kauhea jännityskatse naamallaan!

Jesse vuorostaan rupesi ääntelemään silloin!

- Vrruum!

Vauhti nousi ja nousi, metri metriltä! Kaikki olivat paniikissa silloin, siellä takapenkillä, kun Jesse äänteli!

- Viiiirrmmm!

Se ääni oli katsokaas, kuin lentokone, joka olisi juuri tullut nousemispisteeseen! Kaikki ihmiset, jotka olivat siis takapenkillä olivat jännittyneitä, kun taas Milla, joka istu rakkaan miehensä vieressä luki sarjakuvaa ja näytti kädellään ja neuvoi sitten Jesseä!

- Hidasta, hidasta!

Niinpä, Jesse hidasti sitten, niin kuin Milla oli neuvonutkin!

Kaikki takapenkillä rauhoittuivat silloin, koska vauhti tippui kahdestasadasta sataan!

Kaikki olivat silloin säilyneet hiljaisina, koska kaikki muut kuin Jesse ja Milla ajattelivat, että minkälainen se paikka, tai tarkennettuna maa tulisi olemaan, kun he katsoivat ikkunasta ulos ja kuvittelivat sitä maata!

Mutta, sitten se kuvittelu loppui, kun se auto saapui lentokentälle!

Kaikki nousivat iloisina ylös autosta ja ottivat omat tavaransa ulos autosta!

Siis, ne kaikki olivat Jesse, Milla, Jussi, Jere, Torsti, Pekka, Heikki, Pätkä, Riku, Minna, Aura ja Oivi!

Kaikki olivat siis ulkona yhdessä rykelmässä, kun Torsti tarkisti, että mikä lentokone on heille tarkoitettu?

- Se on Jamaikan kone! Torsti totesi.

Kaikki alkoivat silloin hymyillä, koska Torsti oli oppinut näin hyvin nämä jutut! Elikkä, he pitivät Torstia, hyvänä poikana!

Niinpä, he kaikki menivät sitten sinne sisälle, täyteen kaaokseen!

Onneksi silloin, Riku, joka oli myös aika todella nuori sanoi!

- Otetaan toistemme käsistä kiinni, että ei eksytä!

Niinpä, he ottivat toistensa käsistä kiinni ja lähtivät kävelemään kohti sitä lentokonetta, jolla heidän pitikin mennä!

Siinä oli kyllä aika iso työ, koska he kaikki kävelivät suuressa rivissä ja vastaan tulleet ihmiset, tulivat heidän mukanaan sinne lentokoneeseen!

Sitten, he pääsivät sinne minne pitikin, elikkä sinne lähtöpaikalle!

- No niin, me menemme koneeseen nyt, anna se lippu tuolle kauniille naiselle! Kertoi Jesse Torstille!

Niinpä, Torsti katsoi silmät pyöreinä sitä kaunista naista!

- Vau! Sanoi Torsti ja antoi liput ja meni koneeseen, samalla, kun se kaunis nainen pyörtyi, koska hän oli niin iloisella päällä, kun nuorikin kehui häntä! Se oli siis vähän niin kuin, tappava ase, koska se nainen pyörtyi niin kuolevasti!

Sille ei mahdettu mitään!

Mutta, onneksi kaikki muut porukasta, elikkä Jesse, Milla, Jussi ja Jere ja tietenkin, naapurit olivat koneessa, kun Torsti tuli sinne!¨

Torsti katsoi silloin muuta perhettään, koska he halailivat toisiansa niin todella kovasti, elikkä suuresti! Torsti uteliaana kysyi sitten!

- Mitä te teette?

- Mekö? Kysyi Jesse!

- Niin, te! Sanoi Torsti.

- Me odotamme, että matka menee ohi nopeasti!

- Entä itse? Kysyi Jesse.

- Hu huu! Sanoi, tai jatkoi Jesse.

Torsti katsokaas seisoi paikallaan ja mietti jotain, sen katsokaas näki kasvoilta!

Mutta, sitten muu perhe, elikkä Jesse, Milla, Jussi ja Jere rupesivat ihmettelemään todella, koska Torsti häipyi niin nopeasti, että se oli melkein jo salama!

Torsti siis käveli naapureita kohti ja lopulta, Torsti tuli sinne, missä ne naapurit olivatkaan!

- Moi! Tervehti Torsti!

- Terve! Sanoivat kaikki naapurit yhtä aikaa sitten!

- Minulla olisi asiaa tälle Rikulle! Torsti sanoi.

- Minulle? Kysyi Riku.

- Niin, sinulle! Tarkensi Torsti.

- Jaa, no mitä asiaa? Kysyi Riku sitten.

Niinpä, Torsti alkoi kertomaan sitten, että mitä hänen piti sanoa!

- Voitko tulla kertomaan lempi iltasatusi tuolla olevalle lapselle? Torsti kysyi.

- Miksi? Kysyi Riku.

- Sen lapsen äiti kysyi sinua, kun minä kehuin sinua! Tarkensi Torsti.

- Joo, ilo mielin! Vastasi Riku!

Niinpä, Riku nousi sitten tuoliltaan ja lähti seuraamaan Torstia! Torsti tuli sitten oman perheensä viereen, jonka vieressä istui se itkevä lapsi ja siinä oli yksi paikka vapaana! Niinpä, Torsti sanoi Rikulle!

- Istu tähän ja aloita kertomaan sitä tarinaa!

- Selvä! Vastasi supattaen Riku.

Kaikki muut, elikkä Jesse, Milla, Jussi ja Jere olivat vielä yhdessä nipussa, kunnes alkoi kuulua jotain, jota piti kuunnella!

- Olipa kerran…

Riku rupesi kertomaan siis satua, jolla hän saa kaikki nukkumaan, koska hän saa kaikilla saduillaan kaikki nukkumaan, jotka vain kuuntelevat häntä ja silloin, kuunteli kaikki, jopa Jesse, Milla, Jussi ja Jere, koska se oli niin mielenkiintoista!

Riku kertoi sitä satuaan ja kertoi!

Hän kertoi sitä satuaan kuusi tuntia! Kunnes kuului aika kovaa!

- Loppu!

Riku sanoi tämän kovasti, koska kaikki olivat nukkumassa, kuten yleensäkin! Elikkä, kaikki nukahtavat heti, kun he vain kuulevat Rikun satuja!

Riku lähti silloin pois, kun kaikki muut heräsivät siinä koneessa, paitsi Torsti, koska he kaikki olivat kuunnelleet sitä iltasatua, joten he kaikki olivat siis nukahtaneet ja nukkuivat hyvin, koska kaikki hymyilivät todella kauniilla hymyllä!

Etenkin Blondi, koska hän oli todella kaunis, koska hän oli kampaaja ja yleensä kaikki kampaajat ovat kauniita!

Kuulema!

Mutta, mennään asiassa eteenpäin!

Kone saapui maahan sitten ja ensimmäisenä ulospääsy jonossa oli Jesse ja kaikki muut porukat, koska he halusivat päästä siitä karmeasta vekottimesta pois, koska he eivät olleet olleet semmoisessa vekottimessa ennen! Niinpä, kaikki ryntäsivät ulos lentokoneesta! Kaikki olivat ulkona, paitsi Pekka! Pekka tuli viimeisenä käsiään heiluttaen ja pysähtyi kaikkien eteen! Siis, tuutujen luokse! Hän jatkoi silloin käsiensä heiluttelua! Kaikki tuijottivat silloin paikoillaan pysyen Pekkaa!

- Mitä te tuijotatte? Kysyi Pekka ovelana, koska hän kuulosti kahdeksankymmentä luvulla olleelta!

- Emme mitään, kun vain tuota sinun käsiesi heiluttelua ja ihmettelemme, että miksi sinä heilutat niitä käsiäsi? Tarkensi Minna! Elikkä kaunis Blondi, joka oli 25:tta vanha!

- Enkö minä enää lennä? Kysyi Pekka silloin.

- Et! Vastasi Blondi Minna.

- No höh! Sanoi Pekka sitten ja lopetti sen saman tien käsiensä heiluttelun!

Sitten, he katsoivat ympärilleen ja ihmettelivät, että oliko se Jamaika noin kaunista seutua!

- Onneksi ollaan perillä! Venytteli Jere ja sanoi tällä tavalla!

- Joo! Sanoi Torsti tähän!

Niinpä, he lähtivät liikkumaan matkatavaroidensa kanssa, kohti aulatilaa!

He saapuivat silloin ovelle, siis sen aulatilan ovelle! He hymyilivät ja kysyivät toisiltaan!

- Ollaanko me oikeasti nyt Jamaikalla?

Torsti katsoi silloin muita ja sanoi!

- Kyllä me olemme!

Niinpä, kaikki uskoivat heti Torstia! Kaikki katsoivat silloin toisiaan hymyillen ja se tarkoitti, että lauletaanko paljon onnea?

Kaikki sanoivat!

- Joo! Silloin, kun Torsti katsoi toiseen suuntaan!

- Mitä? Kysyi Torsti!

- Yks!

- Kaks!

- Kolme!

- Ja nyt! Laski Milla, koska he olivat sopineet, että Milla aloittaa sitten sen laulun!

- Paljon Onnea vaan, Palljon Onnea vaan, Paljon Onnnea Torsti, Paljon Onnea vaan! Kuului silloin Torstin korvaan, koska kaikki halusivat onnitella silloin, koska tämä Torsti oli käyttänyt lahjansa todella kiltisti, koska hän otti kaikki naapurinsa mukaan!

Torsti yhtyi kyllä silloin mukaan, kun hän kuuli muiden laulavan! Sitten, se laulu loppui ja muut huusivat Torstille!

- Onnea!

Torsti katsoi silloin vieläkin toiseen suuntaan! Kaikki ihmettelivät sitä, paitsi Pekka, koska Pekka supatti Oiville silloin!

- Minäkin olisin tehnyt noin!

Mutta, heti, kun hän sai sanottua tämän lauseen niin, Milla, Torstin äinpä kysyi!

- Mitä sinä toivot syntymäpäivä lahjaksi?

- Rauhaa viideksi minuutiksi! Vastasi Torsti.

Niinpä, kaikki jättivät Torstin rauhaan ja ihmettelivät silloin, että minne Toesti nyt menee, koska hän kävei eteenpäin! Kaikki katsoivat todella tarkkaan, koska Torsti käveli silloin nuorta tyttöä kohti!

Torsti saapui sitten perille.

- I´m sorry, do yo speak English? Kysyi Torsti englanniksi!

Kaikki muut kuuntelivat todella tarkkaan, koska kaikki muut seisoivat silloin yhdellä varpaalla!

- Yes I do, because I speak Finnish and English! Vastasi tämä nuori kaunis tyttö!

Kaikilla muilla kääntyi silloin katseet toisiinsa ja suuri hymy suulle!

Mutta, heidän oli kuunneltava silloin tarkkaan, koska Torsti jatkoi tapahtumaansa silloin!

- Minäkin puhun suomea!

- Jaa, kuka sinä olet sitten? Kysyi se kaunis nuori tyttö.

- Minä olen Torsti! Vastasi Torsti.

- Minä olen taas Jenni! Vastasi se nuori kaunis tyttö!

Kaikki olivat ihmeissään, että Torsti uskalsi aloittaa seurustelun noin nuorena!

- Sinä olet kaunis! Sanoi Torsti Jennille.

- Kiitos! Vastasi Jenni.

Silloin tapahtui eräs paha-asia, koska Minna pyörtyi! Minna pyörtyi sen takia, että hän kuuli hänen kaimansa nimen, joka on hänelle harvinaista ja epätavallista! Niinpä, Minna pyörtyi ja muut menivät auttamaan häntä! Silloin, Torsti kuuli sen tömäyksen ja sanoi Jennille!

- Oletko sinä tässä kaupungissa lomalla?

- Olen! Vastasi Jenni todella iloisesti.

- Voimmeko me nähdä sitten huomenna? Kysyi Torsti.

- Voimme, tule vain tänne kello kymmenen! Vastasi Jenni.

Niinpä, Torsti oli sitten lähdössä, kunnes hän muisti kysyä!

- Ai niin, missä me olemme nyt?

- Missäkö? Kysyi Jenni!

- Niin. Vastasi Torsti.

- Me olemme nyt Kambozassa! Vastasi Jenni.

Silloin kuului!

- Klup!

- Mitä? Kysyi Jenni.

- Ei mitään, nähdään huomenna! Vastasi Torsti ja antoi lentosuudelman Jennille ja perääntyi kohti muuta perhettä ja tuttuja!

Sitten, Torsti kääntyikin ympäri, koska muu porukka rupesi silloin pyörimään piirissä hänen ympärillään ja he lauloivat, tai lällättivät!

- Ei liian nuorena, Ei liian nuorena, Läl läl Lää…

Silloin, Jenni katsoi Torstia kaukaan, koska Torsti oli niin duoloisen näköunen paniikissa! Niinpä, Jenni antoi lentosuudelman takaisin Torstille! Torsti huomasi sen ja silloin tapahtui tuttu juttu!

Torsti pyörtyi ja lällätys piiri vain pyöri ja pyöri ja lauloi äskeistä lällätyslaulua! Silloin, kaikki suomalaiset turistit tulivat katsomaan, että mitä siellä oli käynyt, koska siellä pyöri vanhojen ja yhden nuoren lällätyspiiri!

- Öhöm! Sanoi, tai röhäisi yksi vanha ihminen.

Silloin, kaikki lopettivat lällätyksen ja huomasivat, että Torsti oli pyörtynyt!

He katsoivat toisiaan ja sanoivat toisilleen!

- Antaisitko vettä!

Kaikki hakivat vettä, koska he olivat vastuussa Torstista! He hakivat ja hakivat! He löysivät sitten vettä ja tulivat samaan aikaan ihmisjoukon keskelle, koska silloin siihen oli tullut ihmisjoukko katsomaan tilannetta! Kaikki pääsivät sitten keskelle ja heittivät samaan aikaa vedet Torstin naamalle!

- Plöts! Kuului vain…

Torsti heräsi ja nousi istumaan!

- Yritättekö te hukuttaa minut? Kysyi Torsti.

- Joo! Vastasi Pekka!

- No ei… Vastasi Pätkä jatkoksi, koska Pekka vissiin valehteli.

- Enkä… Kerkesi sanoa Pekka sitten, kun Torsti kysyi toisen kysymyksen!

- Mikä se piiri oli?

- Se oli lällätyspiiri! Vastasi Heikki ja Aura.

Silloin, ympärillä ollut ihmisjoukko naurahti!

Mutta, sitten Torsti kysyi.

- Mitenkä teidän nuoruus oli?

- Se oli rakkauden a…. Kerkesi vastata Minna ja Milla, kunnes Riku ja Heikki keskeyttivät heidät!

- Se oli rakkauden annostamista vasta!

- Jaa! Vastasi Torsti, kun ihmisjoukko nauroi ja antoi lopulta aplodit, kun Pekka kumarsi kaikkien puolesta.

- Kiitos, kiitos! Sanoi Pekka silloin siis!

He, elikkä se ihmisjoukko heitti heille rahaa kolikkoina, koska siellä Kambozassa käytetään kollikkomaista rahaa! Mutta, se muu porukka, kun Torsti ei tiedä vieläkään, että he ovat Kambozassa, eikä Jamaikalla, koska Torstilla on sitä lukutaitoa vielä!

Torsti sanoi silloin, kun he lähtivät kävelemään ulos!

- Lähdeetään Kambozaan!

Silloin, tuli tauko, koska muut eivät liikkuneet, kun Torsti! Torsti pysähtyi silloin ja katsoi muita, koska he pitivät suitaan auki ja tuijottivat Torstia!

- Niin, te ette tienneet, että me olemme Kambozassa, kun me menimme vahingossa väärään lentokoneeseen ja sen takia, me pääsimme tänne todella harvinaiseen lomakohteeseen! Torsti kertoi ja muille tuli hymy huulille!

- Sehän on kiva juttu!

Niinpä, kaikki pääsivät painavien matkatavaroiden kanssa liikkeelle!

He kävelivät ja kävelivät, ennen kuin Heikki joutui keskeyttämään heidät kaikki!

- Hei, pidetään tauko!

- Pidä itseksesi, hä hää! Sanoi Pekka…

Kaikki katsoivat sitten Pekkaa, jopa apinat, koska he olivat keskellä viidakkopolkua!

- Joo, anteeksi! Sanoi Pekka.

- Heh heh! Jatkoi Pekka.

Niinpä, he pitivät sen tauon, jota Heikki pyysi! He istuivat ja joivat vettä! Silloin kuului siis vain!

- Kluk!

- Kluk!

- Kluk!

- Vesi on loppu!

Tämän viimeisen sanontalauseen totesi Oivi! Niinpä, kaikki katsoivat Oivia!

- Ääk! Kuului vain, kun kaikki etsivät vettä, jopa Torstikin!

- Hei odottakaa ja tulkaa katsomaan! Huusi tällä kertaa Pätkä!

- Täällä on joku paperi! Hän, elikkä Pätkä tarkensi!

Kaikki juoksivat silloin Pätkän luokse!

- Katsotaan, mitä siinä lukee! Sanoi sitten Aura!

Niinpä, he katsoivat yhtä aikaa kyllä ja silloin oli ahtaat tunnelmat, koska kaikkien piti olla yhdessä nipussa silloin!

Kaikki lukivat silloin samaa tahtia, koska kaikki halusivat, että kukaan ei ole edellä muita lukiessa!

Sitten, kaikki menivät polvilleen!

Häh??

He rukoilivat silloin yhtä aikaa! Mutta, miksi!

Ai, joo! Nyt minä ymmärsin, koska minäkin sain tietä, niin kuin tekin kohta, että miksi he rukoilivat!

He rukoilivat tiettyä rukousta, koska sen mukaan toive pitäisi toteutua sitten!

Minä kuulin silloin…

- Minä toivon, että saan hyvän loman paratiisissa, jossa on kaikki muutkin! Sanoi Kaunis Blondi Minna.

- Minä toivon olevani Hyvä Supersankari! Sanoi Pätkä.

- Minä toivon Hyvää lomaa! Sanoi Heikki.

- Minä toivon olevani Huono Säheltävä Supersankari! Sanoi vuorostaan Pekka.

- Minä vuorostani toivon lisää tarinoita! Toivoi Riku.

- Toivon, oi toivon kivoja ja todella hyviä kasveja! Sanoi Oivi.

- Toivon hartaasti, etää saan ohjata Nuoria! Sanoi Aura.

Mutta, kaikki nämä äskeiset ihmiset ihmettelivät todella paljon, että miksi Jesse, Milla, Jussi, Jere ja Torsti eivät toivoneet samaan aikaan mitään?

He ihmettelivät siis todella paljon sitä asiaa!

Mutta, ei mennyt pitkään, kun nämä Jesse, Milla, Jussi, Jere ja Torsti sanoivat!

- Nyt on meidän vuoromme!

Kaikki muut rupesivat ihmettelemään ja katsomaan tuijottaen Jesseä, Millaa, Jussia, Jereä ja Torstia, koska he sanoivat äsken "todella oudon jutun", joka voi tarkoittaa vaikka mitän! Ainakin, Rikun mielestä, koska Riku ajatteli sitten ääneen!

- Jaa, mitäköhän tämä voi tarkoittaa?

- Hmm…

Riku ihmettelee varmaan tätä pulmaa vieläkin, koska hän ei ratkaissut sitä silloin vielä!

Mutta, mennään asiassa, tai siis, tämän kirjan asiassa nyt eteenpäin!

He kaikki olivat toivoneet nämä äskeiset toiveensa! Kaikki ihmettelivät katseilla, koska kaikki katsoivat toisiaan ihmettelevällä katseella ja katsoivat ylöspäin, kunnes Pekka rupesi löhöilemään! Pekka sanoi silloin!

- Toivottavasti nämä toiveet toteutuu!

- Hoh hoi jaa!

Sitten, tapahtui kummia, koska valo loisti ja loisti kirkkaammin ja kirkkaammin! Kaikki pitivät onneksi toisiaan kädestä, koska silloin ei näkynyt muuta kuin valkeata!

Mutta, sitä kesti onneksi vain viisi minuuttia!

Sitten, kaikki löysivät toisensa nuotion ympäriltä istumasta, koska ne toiveet olivat toteutun, mutta he eivät tienneet sitä vielä!

- Mitä? Kysyi Milla!

- Onko toiveet toteutuneet? Kysyi Milla!

Kaikki katsoivat silloin omia käsiään! Kunnes se selvisi, että heidän kaikkien toiveet olivat toteutuneet!

Sillä Pekka ja Pätkä lensivät silloin taivaalla ja huusivat!

- Jipii!

- Tämä taika toimii!

Kaikki muut katsoivat omia käsiään silti vielä! Mutta, onneksi he katsoivat sitten kädet auki toisiaan ja hymyilivät toisiaan!

- Tämä on totta! Huusi Jere silloin.

Niinpä, kaikki menivät halaamaan toisiaan, koska se oli niin iloinen asia!

He olivat niin iloisia, että sattumalta sattui paikalle Jenni!

- Moi! Sanoi Jenni, Millan selän takana!

- Ai, Moi, sinä olet varmaan se Jenni! Vastasi Milla.

- Joo, minä se olen! Sanoi Jenni.

- Onko Torsti täällä? Jenni kysyi Millalta.

- Onhan se! Vastasi Milla iloisena, koska Milla näki Jennin silloin ensimmäistä kertaa!

- Missäköhän hän on? Kysyi Jenni.

- Tuolla viidakossa, jossain, Vastasi Milla ja hän, elikkä Milla näytti sormellaan, että mihin suuntaan Torsti meni!

Jenni lähti sitten sinne suuntaan, jonka Milla neuvoi!

Jenni suorastaan juoksi sinne, koska Jenni vissiin kaipasi romanttista hetkeä!

Jenni juoksi ja juoksi niin kovaa, että varjokaan ei pysynyt mukana! Jenni oli kyllä iloisella päällä, koska hän kaipasi Torstia!

Sitten, Jenni löysi Torstin, koska hän erotti, että hänen edessään sadan metrin päässä on Torsti!

Joten, Jenni huusi!

- Täältä tullaan Torsti!

Torsti kääntyi ja kerkesi vilkaisemaan vain hetken, koska Jenni oli sen saman tien Torstin sylissä!

Torsti kysyi silloin!

- Mitä?

Jenni ymmärsi kysymyksen heti ja vastasi.

- Minulla olisi sinulle kysymys?

- Mikä kysymys? Kysyi Torsti sitten Jenniltä.

- Tärkeä, todella tärkeä kysymys! Jenni vastasi.

- No, kysy sitten! Sanoi Torsti iloisena!

Niinpä, Jenni hellitti halausotettaan, koska hän halusi olla hyvin keskittynyt siihen kysymykseen! Sitten, Jenni kysyi sen kysymyksen, samalla, kun se varjo sai lopulta Jennin kiinni, koska Jenni oli ollut niin todella vauhdikkaalla päällä, että se varjo oli jäänyt jälkeen!

- Voitko aloittaa minun kanssa rakastamisen, elikkä voitko tulla minun poikaystäväkseni?

Torsti mietti vastausta kyynel silmässä, koska se hetki oli ollut niin romanttinen, että hänen oli pakko itkeä vähän! Torsti mietti silloin todella tarkkaan, koska se oli hänen elämäsnä tärkein ja harvinaisin kysymys, todellakin!

Sitten, Torsti sai ratkaistua vastauksen!

- Kyllä, minä teen vaikka mitä, että saan rakastaa sinua!

Silloin, Jenni katsoi hetken Torstia hymyillen ja halasi kovemmin ja lopulta suuteli Torstia!

Torsti suuteli siis takaisin, koska se oli hänen elämänsä unohtumaton päivä, koska sinä päivänä Torsti ei muistanut, että monesko päivä se oli?

Tai, että mikä päivä se oli?

Torsti ei unohda sitä päivää luultavasti ikinä, koska Torsti ja Jenni halailivat toisiaan sitten kaksi tuntia!

Samalla, toisella puolella viidakkoa Riku sanoi muille ja lopulta kysyi muilta!

- Hei, äsken meni se Jenni ohi!

- Niin… Sanoivat muut!

- Onkohan heillä alkanut suhde?

Silloin, Milla ja Jesse heräsivät oikeaan ajatteluun! He katsoivat toisiansa ja lopulta, Milla sanoi muille!

- Hei, nyt tuli kiire!

- Miksi? Kysyi Pätkä ja Minna!

- Jos he katsos ovat aloittaneet seurustelun! Tarkensi, tai vastasi Milla…

Silloin, se muu porukkakin heräsi mukaan ja sillon Jussi sanoi, Jeren kanssa!

- Mennään katsomaan ja kiireesti, että saadaan olla mukana, jos he ovat aloittaneet seurustelun!

Niinpä, kaikki lähtivät juoksemaan silloin! Täysiä! Siis, niin kovaa kuin he pääsivätkään!

Ei mennyt, kuin kaksi minuuttia, kun he olivat samassa paikassa, kuin Torsti ja Jenni ja he suutelivat!

Kaikki menivät ympärille ja, kun kaikki olivat ympärillä niin, he, elikkä Jenni ja Torsti älysivät, että muut olivat ympärillä!

He, elikkä Torsti ja Jenni sanoivat!

- Me olemme nyt yhdessä!

Kaikki rupesivat silloin taputtamaan ja halailemaan ja onnittelemaan kovasti, paitsi Aura!

Aura katsokaas oli toivonut, että hänestä tulisi kuuluisa Nuorten Ohjaaja!

Niinpä, hänelle tuli kyynel silmään ja hänkin rupesi lopulta onnittelemaan!

- Onnea, nuoripari!

Silloin, Torsti katsoi Jenni kanssa aika surullisesti Auraa ja niinpä, he kysyivät Auralta!

- Mikä sinulla on?

Aura lopetti silloin itkemisen ja vastasi heti, kuin vain pystyi!

- Te olette niin romanttisen onnellinen pari, että teille pitää ihan itkeä! Vastasi Aura!

Jenni ja Torsti rupesivat silloin hymyilemään ja katsomaan toisiinsa ja sen jälkeen, he kysyivät Auralta!

- Näytämmekö me nuoreltaparilta?

Aura vastasi heti, kun hän sai sen Torsti ja Jenni nimisen parin sormiensa sisään!

- Te olette suuremmoinen pari!

- Kiitoksia! Vastasivat Jenni ja Torsti.

Sitten, he kaikki juhlivat vähän aikaan ja lähtivät kävelemään iloisena porukkana takaisin!

Matkalla Jesse ajatteli omaa nuoruuden rakkauskohdetta, että miten kaunis hän oli, miten hän sai sydämmen aina sykkimään niin kovasti, miten häntä ei voinut vastustaa jne…

Jesse ajatteli tätä kohdettaan ääneen ja hyvä, että ajattelikin ääneen, koska se kohde oli Milla, joka oli hänen vaimonsa!

Se siinä oli hyvää, kun Milla kuuli tämän kaiken niin, Milla pystyi havaitsemaan Torstin ja Jennin tunteet ja kaikkien muidenkin, koska kaikki muut olivat luultavasti samanlaisissa ajatuksissa, koska he, elikkä nämä muut naapurit kävelivät todella iloisella hymyllä, niin kuin muutkin ja seurasivat toisiansa, koska kaikilla oli käsi kaverin olkapäällä, koska he kaikki kävelivät silmät kiinni, koska he halusivat olla tunteissa mukana!

En kyllä tiedä, että liittyikö tähän se, että se oli sen viidakon pelottavin kohta, koska se oli silta, joka oli sadanmetrin korkeudessa!

Mutta, Nenneksi tämä porukka vähät välitti siiyä, kun he vain kävelivät eteenpäin, koska se oli oikea suunta!

Niinpä, eteenpäin, sanoi ukko, kun kana kiekui!

No, se oli joukki, että mennään asiassa eteenpäin!

He pääsivät sillasta yli siis ja jaykoivat kävelyään! He kävelivät niin romanttisessa tunnelmassa, että romanttisempaa tunnelmaa he eivät olleet kuulleetkaan ikinä, koska linnut lauloivat, taustalla loisti kirkas aurinko, vieraat ihmiset alkoivat itkeä romantiikasta,, kun he kävelivät ohi, mitä vielä?

Oho, anteeksi, mennään eteenpäin!

He tulivat sitten sinne nuotiopaikalle, koska se oli niin kuin heidän uusi kotinsa, koska kaikki teltat oli pystytetty sinne, ruoka kypsyi parasta aikaa ja kaikki oli sydämellisen kaunista!

Sitten, kun kaikki olivat aukaisseet silmänsä ja lekotelleet vähän niin, Riku sanoi!

- Mitenkä se menikään?

Kaikki rupesivat ihmettelemään silloin, että mikä meni ja miten meni, koska kukaan heistä muista ei tajunnut, että mikä meni ja miten meni!

Niinpä, kaikki kysyivät sitten Rikulta!

- Mikä meni ja miten meni?

Riku katsoi silloin ympärilleen ja vastasi!

- Tämä meidän päivämme kauniit muistot ja yleensäkkään meidän päivä! Vastasi Riku.

- Miksi sinä tuollaista kysyt? Kysyi nyt vuorostaan Heikki.

- En minä muulla, kuin minä teen tästä ihanasta päivästä todella sykähdyttävän elämänkerran, elikkä romanttisen kirjan tänään! Vastasi Riku.

Kaikki ymmärsivät heti sitten sen Rikun kysymyksen! He kaikki ,uut alkoivat miettiä silloin todella rauhallisesti, että miten se heidän päivänsä oikein menikään tänään?

He kertoivat Rikulle kaikki mitkä muistivatkaan, mutta sitten näille muille ei tullut mieleen, että miten se menikään? Niinpä, he alkoivat miettiä todellisella aivojumpalla, että miten se päivä meni?

He miettivät niin kovaa, että aina vuorotellen heiltä jokaiselta meni hermot, jopa Rikulta, koska Rikukaan ei muistanut siitä päivästä mitään! Mutta, Riku ja muut rauhoittuivat silloin, paitsi Aura, koska hän oli nuoriso-ohjaaja niin, hän mietti sitä niin pitkään, että hänkin hermostui!

Niinpä, hän sanoi!

- Kuule, Riku!

- Niin! Riku vastasi.

- Kelaisitko tämänpäivän rullalle ja miettisit siinä samalla, että mitä tapahtui tänään, kun katsot, että mitä tapahtui tänään! Kysyi Aura silloin!

- Joo! Innostui Riku sitten.

- Anteeksi, jos olin ilkeä, tai sellainen, jota sinä et unohda ikinä, tämän ilkeyteni takia! Pahoitteli Aura sitten.

- Ei mitään, minä yritän parhaani! Vastasi Riku ja alkoi ajattelemaan, että miten hän kelaisi sen päivän takaisin rullalle, että hän saisi tietää, että minkälainen se päivä oli ollut, koska hän tekisi siitä päivästä yhden suosituimmista elämänkerroista maailmassa!

Hän ajatteli silloin!

- Hmm…

Kaikki muut katsoivat Rikua rivissä silloin ja ajattelivat!

- Jatketaanko matkaa, koska onhan tätä päivää vielä jäljellä?

- Minne? Kysyivät kaikki muut, kuin Riku toisiltaan.

- Jonnekin rauhoittavaan paikkaan! Vastasivat he toisilleen.

- Joo! He päättivät siis.

Kaikki päättivät, sitten, että eiköhän se Riku pärjää siellä, missä hän sitten onkaan niin, yksin, koska hän on jo isopoika!

Joten he jatkoivat matkaa ja kerkesivät kävellä puolikilometriä, kunnes Heikki huomasi silloin, eräällä kauniilla maisemapaikalla, että siellä virtasi yksi joki väärään suuntaan! Niinpä, Heikki joutui keskeyttämään kaikki muut silloin hetkeksi ja sanomaan muille!

- Odottakaa, mitenköhän tuon saa korjattua, koska tuo on niin kaukana? Heikki sanoi ja teki ajattelukysymyksen vielä perään!

Kaikki alkoivat ajattelemaan ja miettimään sitä kysymystä silloin ja ei mennyt pitkään, kun Pekka oivalsi!

Pekka oli siis se Huono Säheltävä Supersankari. Niinpä, Pekka sanoi Rikulle, kun muut olivat lähdössä jatkamaan matkaa, että he kerkeävät takaisin sinne mistä he olivatkaan lähteneet.

- Ui sinne ja korjaa! Sanoi Pekka siis.

- Joo, kiitos! Vastasi Heikki!

Niinpä, Heikki lähti uimaan sinne minne pitikin, koska Pekka oli neuvonut niin viisaasti, että sitä piti noudattaa!

Mutta, yksi pulma siinä oli…

Heikki alkoi uimaan vastavirtaan!

Mutta, kukaan ei välittänyt Heikistä, vaan muut jatkoivat matkaansa!

He kävelivät ja kävelivät! Heillä meni se matkaosuus todella hyvin, koska se oli todella iloinen osuus ja muutenkin todella mukava ja kiva osuus!

Mutta, sitten tuli eteen este taas! Se este oli kolmemetriä korkea kallioseinämä!

Kaikki pysähtyivät siis ja ajattelivat, että mitä he tekevät nyt?

He miettivät ja miettivät! Sitten, Oivi keksi!

- Annetaan toisille korkeutta!

- Miten? Kysyi Jenni nyt!

- Sillä tavalla, että joku astuu nyt minun käteni päälle ja minä nostan ja joku nousee sitten tuonne tuon päälle! Neuvoi Oivi silloin enemmän.

- Joo! Huusivat kaikki riemuissaan ja he tekivät juuri sillä tavalla, kun Oivi neuvoikin!

Sitten, Oivi joka auttoi, ei nähnyt enää ketään niin, hän pyysi!

- Voisitteko te kaikki vetää minut sinne ylös?

- Joo! Vastasivat muut jälleen!

Niinpä, kaikki vetivät Oivin ylös!

- Jes, jatketaaan matkaa! He totesivat ja jatkoivat matkaa!

Mutta, kun Pekka oli lähdössä niin, hän kuuli silloin!

- Apua, auttakaa!

Pekka ihmetteli silloin ja sanoi muille!

- Hei, minä tulen vähän myöhemmin, kun minun täytyy käydä tuon kuusen juurella!

Kaikki muut ymmärsivät ja jatkoivat matkaansa! Mutta, Pekka oli huijannut heitä nyt, koska Pekka meni katsomaan, että kuka huutaa apua!

Hän meni sen kallionjyrkänteen luokse ja katsoi sinne!

Siellä oli Pätkä, koska Pätkä oli pieni niin, kukaan ei huomannut häntä!

- Auta minut sinne! Pyysi Pätkä Pekalta silloin.

Pekka katsoi silloin Pätkä ja osoitti sormellaan ja sanoi, tai huusi, tai supatti, tai oli miten olikaan!

- Hää hä!

Silloin, Pätkä huusi aina omalla vuorollaan!

- Apua!

Mutta, se ei auttanut, koska Pekka jatkoi vain lällätystään ja Pätkä avun pyytämistä!

Mutta, muut eivät välittäneet Pekasta, tai Pätkästä, koska he vain kävelivät ja kävelivät!

He kävelivät ja kävelivät ennen kuin Aura, Oivi ja Minna kuulivat supatusta metsästä!

- Hei, pysykää paikoillaan!

Niinpä, he tekivät sillä tavalla, kuin heitä neuvottiinkin!

- Miksi? Kysyivät Aura, Oivi ja Minna!

- Minä, elikkä Papu Kaija, teen teistä kauniin maalauksen! Kuuli sieltä metsästä.

Niinpä, Aura, Oivi ja Minna kohensivat asentoaan, koska heitä oli pyydetty ja he halusivat olla kauniita maalauksessa! Niinpä, he jäivät sinne!

Niinpä, koossa oli enää Jesse, Milla, Jussi, Jere, Torsti ja Jenni ja he vain kävelivät!

Mutta, onneksi Torsti huomasi matkalla sitten!

- Kylläpä heillä muilla on huonokunto, kun he muut eivät pysy enää meidän perässämme!

Kaikki muut hymyilivät ja sanoivat yhteen ääneen!

- Me ollaankin taitavia!

Mutta, ei sillä ollut väliä, kun he vain jatkoivat kävelyään! Mutta, sitten tuli taas yksi pulma!

Jussi ja Jere katsokaas huomasivat, että tuolla metsässä on kaunis nainen ja odottaa heitä!

Niinpä, Jussi ja Jere sanoivat muulle porukalle!

- Me tulemme myöhemmin!

Kaikki hyväksyivät sen ja jatkoivat matkaa!

Niinpä, Jussi ja Jere jäivät odottamaan, että muut olivat poissa näkyvistä!

- Näkyykö heitä enää? Kysyi Jussi sitten!

- Ei! Vastasi Jere!

Niinpä, he alkoivat juoksemaan sinne sitä kaunista naista kohti, mutta se kaunis nainen alkoi juosta karkuun, koska se oli yhden rekan perässä oleva mainos! Niin, se rekka lähti liikkeelle ja ajoi satasta! Jussi ja Jere vuorostaan vain jahtasivat sitä naista, koska se oli niin kaunis! Niinpä, he vain juoksivat ja juoksivat satasta!

Mutta, Jesse, Milla, Torsti ja Jenni vain kävelivät ja saapuivat sinne paikaan, minne heidän pitikin saapua!

- No niin, tämä on se romanttisen rauhallinen paikka! Totesi Jesse!

Jesse ja kaikki muut alkoivat katsoa sitten sitä maisemaa, koska se oli niin kaunis! Kaikki katsoivat sitä puolituntia, ennen kuin Milla ja Jesse rupesivat katsomaan toisiaan! He katsoivat taas toisiaan kyynel silmässä! He katsoivat ja katsoivat ja rupesivat suutelemaan sitten!

Mutta, silloin tapahtui taas surullisia juttuja!

Torsti pyörtyi ja Jenni hätääntyi, että miten hänen kanssaan käy! Jenni rupesi siis hoitamaan Torstia samalla, kun Jesse ja Milla suutelivat ja sanoivat välillä toisilleen!

- Tämä loma on elämämme paras ikinä!

Mutta, sitten he vain jatkoivat suutelua! Mutta, se oli huonopuoli siinä lomassa, kun ei ollut enää porukkaa, koska se porukka ajatteli, ui, nauroi, pyysi apua, oli maalauskuvana, juoksi, pyörtyi, auttoi ja suuteli! Se loma oli unohtumaton siis, koska siitä lomasta ei tiedetä enempää, koska se loma oli se suuremmoinen loma! Joten, me emme tiedä, että miten näille kaikille oikein kävikään!

Niinpä, heille kävi sillein, kun te vain ajattelette! Joten he elivät elämänsä onnellisina, iloisina, vaikeina, urheilullisina, kauniina, hoitavina, romanttisina ja huono onnisina loppuun asti!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

P.S. Nämä ovat harvinaisen hiljaisia ja pulmallisia, koska kaikkia juttuja, eivät hekään ole ratkaisseet…